Aatu Komsi

Kuinka tehdä sanoma­lehti­paperille sopiva PDF-tiedosto?

9.3.2017 klo 22:46, aevik

Tein viime vuosikymmenen vaihteessa muutaman vuoden ilmoitustaittajan hommia Journalisti-lehdelle. Tehtäviini kuului myös ulkopuolisten ilmoittajien lähettämien mainosten (PDF-tiedostojen) painokelpoisuuden tarkistaminen. Silloin ja myöhemminkin olen saanut useita kertoja hämmästellä, miten valtavan iso joukko ammattigraafikoista ei tunnu lainkaan tietävän, miten kuvan painaminen sanomalehteen vaikuttaa heidän työnsä sisältöön.

Tarkoitukseni ei ole leveillä tai pilkata, sillä moni noista graafikoista oli paljon minua lahjakkaampi visualisti. Tietyn teknisen ymmärryksen puuttuminen heiltä onkin lähinnä sääli. Olkoon tämä kirjoitus siis avuksi teille, jotka muuten olette alanne priimaa – sekä tietysti myös aloitteleville tuleville suuruuksille.

Kirjoitus on suunnattu graafisen suunnittelun parissa työskentelevilla, mutta suoraan painoalalla työskentelevät tuskin enää saavat tästä mitään uutta irti. Lähtöoletuksenani on, että sinä, lukija, olet jo tottunut käyttämään Adobe InDesignia ja Photoshopia, ymmärrät painotuotteen valmistamisessa sellaiset perusasiat kuten RGB- ja CMYK-värimallien eron, kuvan resoluution merkityksen sekä mitä vektori- ja rasterielementeillä tarkoitetaan.

Termit haltuun: Miksi väri­profiililla on väliä?

Sa­no­ma­lehti­paperi ei kestä yhtä tummia kuvia kuin aika­kaus­lehti­paperi. Sanoma­lehti­paperin väri­profiilille käännetty alempi kuva sisältää tummim­massa kohdassaan mustetta 217 %, kun taas ylemmässä aika­kaus­lehti­paperille sopivassa kuvassa mustetta on enimmillään jopa 324 %. (Kuvat on tässä luonnol­lisestikin käännetty takaisin sRGB:ksi.)

Otetaan alkuun varalta muutama tärkeä käsite (älkää huoliko, teoriaosuus jää suppeaksi):

  • Pisteenkasvu: Eri paperit imevät eri tavalla painomustetta, ja imu myös vaikuttaa siihen, kuinka tarkkaa jälkeä syntyy. Kun väri ei pysy paperin pinnalla vaan imeytyy ja leviää, se käytännössä tummentaa kuvia huomattavasti. Siksi kovemmalle, paksummalle ja vahapintaiselle aikakauslehtipaperille voidaan painaa enemmän mustetta sisältäviä kuvia kuin ohuelle ja huokoisemmalle sanomalehtipaperille. Jos sama kuva halutaan painaa sanomalehtipaperille, sitä on ensin vaalennettava, jotta paperilla oleva lopputulos näyttäisi silmään samansuuntaiselta kuin aikakauslehteen painettu versio.
  • Väriprofiili: Yllä mainittu kuvan musteen määrän sovittaminen paperin vaatimuksiin voidaan tehdä automatiikalla kääntämällä alkuperäinen kuva kuvankäsittelyohjelmassa kyseiselle paperille sopivaan väriprofiiliin. Väriprofiilin asetukset antavat kuvankäsittelyohjelmalle ohjeet kuvan muuttamisesta. Sanomalehtipaperilla yleisin käytetty väriprofiili on ISOnewspaper26v4 (muista kuitenkin aina ensin varmistaa oikea profiili painolta/toimitukselta!). Kun käännät alkuperäisen RGB-kuvan tähän CMYK-profiiliin, se käytännössä lisää tummissa kohdissa mustan kanavan (K) osuutta ja vähentää mustetta muilta kanavilta.
  • Nelivärimusta: Periaatteessa vähän sama kuin rikas musta (eli mustan tummentamista entisestään esimerkiksi syaanilla) mutta käytännössä eri. Siinä, missä rikkaalla mustalla tarkoitetaan usein harkittua mustan sävyä tummentavaa ratkaisua, nelivärimusta viittaa tilanteeseen, jossa tasainen musta väri on vahingossa hajonnut sekaisin eri CMYK-kanaville (esim. C = 91 %, M = 79 %, Y = 62 %, K = 98 %). Tämä johtuu tiedoston virheellisestä luomisesta: musta väri on alkujaan tehty RGB-mustana ja sitten käännetty automatiikalla CMYK:ksi, vaikka oikea tapa olisi ollut tehdä taitto alusta asti CMYK-väreissä. Nelivärimusta on ongelma etenkin siksi, koska painettaessa vektorielementin värisävy rasteroituu, jos se ei ole musteen määrältään 100 %. Sanomalehdessä rasterielementtien painotarkkuus on vain 200 dpi. Normaalisti tekstielementit (ja muutkin vektorit) painetaan 600-1200 dpi:n tarkkuudella, jonka takia ne ovat sanomalehtipaperillakin teräviä. Jos leipäteksti kuitenkin rasteroidaan alas 200 dpi:n tarkkuuteen, siitä tulee sotkuista puuroa, josta ei välttämättä saa enää selvää. (Tämä toimii myös selityksenä sille, miksi sanomalehdissä leipäteksti ei ole koskaan harmaata – ja omasta mielestäni sen ei tulisi olla sitä edes 300 dpi:n tarkkuuden aikakauslehdissäkään.)
  • Total ink eli musteen enimmäismäärä: Kuvan tapauksessa total ink tarkoittaa musteen kokonaismäärää valitussa kuvan kohdassa, väriprofiilissa se puolestaan merkitsee, paljonko kuvassa saa mustetta kaikkein tummimmassa kohdassaan enimmillään olla. Teoreettinen maksimimustemäärähän on CMYKin neljällä mustekanavalla 4 x 100 % = 400 %, mutta käytännössä edes aikakauslehtien paperit eivät kestä kuin runsaat 300 % mustetta. ISOnewspaper26v4 sallii total inkiksi enimmillään vain 240 %. Se on tosi vähän, ja jos et ole tietoisesti kääntänyt kuvaasi juuri kyseiselle väriprofiilille, valokuvasi ei luultavasti mahdu tuon ehdon sisään. Voin olla väärässä, sillä en tunne painokoneita (ja varsinkaan niiden kehitystä) kovin hyvin, mutta minulle on aikoinaan opetettu, että jos jossakin sivun kuvassa on mustetta liikaa, paino saattaa joutua korvaamaan se laskemalla musteen määrää kaavamaisesti tasaisesti koko sivun osalta. Näin siis yhden kuvan virhe voi pilata samalla monta muutakin kuvaa – joten tällaisia virheellisiä kuvia ei kerta kaikkiaan saa päästää lehden sivuille.

Sitten asiaan.

Muita sanomalehdelle painamisen erityispiirteitä

Jos olet tottunut tekemään töitä aikakauslehtipaperille, olet saattanut myös tottua tekemään aivan paperin reunaan jatkuvia kuvia tai väripintoja. Sanomalehtipaperin osalta tämä ei välttämättä ole mahdollista. Jos paperikoko on broadsheet tai tabloid, painokone ei pysty painamaan väriä aivan sivun reunoihin asti, vaan sivun reunaan on jätettävä tyhjää marginaalia. On siis turha edes suunnitella sivua, jolla on reunasta reunaan ulottuva paperin väristä poikkeava taustaväri. Sen sijaan, jos paperi on leikattu tabloid, siitä on painamisen jälkeen nimensä mukaisesti leikattu osa reunoista pois, joten mainittu rajoitus ei sido sitä.

Asia kannattaa joka tapauksessa varmistaa painolta siinä vaiheessa, kun ryhdyt suunnittelemaan julkaisusi ilmettä.

Toinen seikka on, että sanomalehtipaperin opasiteetti (eli peittävyys) on yleensä aikakauslehtipaperia pienempi, joten kannattaa kiinnittää erityistä huomiota myös siihen, mitä kunkin sivun kääntöpuolelle on tulossa – etenkin, jos jonkin sivun ilme on kovin pelkistetty ja valkoisen pinnan halutaan myös näkyvän tasaisena pintana ilman odottamattomia laatikoita ja tummia hahmoja sen keskellä.

Painokelpoisuuden varmistaminen – Acrobat Pron Preflight-toiminto

En aio tässä kertoa, millä asetuksilla sinun tulisi exportata PDF:si InDesignista. Paitsi, että se riippuu kovasti kustakin tapauksesta (ja painon ohjeista), kiinnostukseni kohdistuu nyt enemmän siihen, miten voit jälkikäteen varmistua InDesignisi tehneen tiedoston oikein. InDesignissa ei esimerkiksi ole edes mahdollisuutta laittaa päälle asetusta, että ohjelma ei upottaisi tiedoston fontteja mukaan, mutta siitä huolimatta fonttivirheellisiä tiedostoja tulee aina välillä vastaan. Joskus se johtuu esimerkiksi siitä, että tiedostoa on yritetty säätää vielä sen exporttauksen jälkeen (esim. Acrobatissa).

Ja sitä paitsi: jos minun tapaani joudut tarkistamaan muiden lähettämiä mainoksia, sinulla ei tietenkään ole muuta kuin se valmis PDF.

Paras työkalu tähän on käyttää Acrobat Pron Preflight-toimintoa, johon olet tehnyt omat tarkistusasetuksesi. Alla olevat ohjeet olen tehnyt Acrobat Pro 9.0:n (tullut aikoinaan Adobe CS4 -pakettini kanssa) mukaan, eli mistään uudesta ohjelmasta ei ole kyse, mutta ohjeet ovat varmasti sovellettavissa myös uudempiin versioihin. (Tässä samalla todettakoon, että ainakin minulle tuolloin vuonna 2009 ostamani Photoshop, InDesign, Illustrator, Acrobat jne. ovat olleet edelleenkin teknisiltä ominaisuuksiltaan täysin riittäviä, enkä ole koskaan edes harkinnut niiden päivittämistä uudempiin.)

Preflight on toiminto, joka ilmoittaa, jos avaamassasi PDF-tiedostossa on jotain puutteita – esimerkiksi fontit puuttuvat tai kuva on jäänyt RGB:ksi. Sen oletusasetukset eivät kuitenkaan ole aina juuri sanomalehtitarkistukseen sopivat, joten alta löydät ohjeet asetusten vaihtamiseksi toimivammiksi. Etenkin, jos tarkistettavia tiedostoja on useita, kannattaa halutut asetukset olla tallennettu ohjelmaan valmiiksi.

Omien asetusten tekeminen on järkevää siksikin, että valmiiksi löytyvien vaihtoehtojen lista on hurjan pitkä, ja niiden läpi kahlaaminen aina on hidasta.

Tarkistettavat asiat

Haluamme Acrobatin testaavan tiedoston seuraavien virheiden varalta:

  • Kuvan resoluutio ei ole 200 dpi
  • Teksti sisältää nelivärimustaa
  • Jokin elementti ei ole CMYK-väritilassa (esim. RGB:nä tai sisältää spottivärin – esimerkiksi firman logossa)
  • Jonkin elementin total ink ylittää 240 %:n
  • Käytetty fontti puuttuu tiedostosta

Ensimmäinen tarkistus: Ovatko tiedoston kuvien resoluutiot sopivia?

Preflight-toiminnon alkunäkymä

Avaa Acrobat Prossa Preflight ylävalikon kohdasta Advanced > Preflight. Sinulle pitäisi aueta suunnilleen oikealla olevan kuvan kaltainen näkymä. Jos ohjelma ei ole valmiiksi avannut keskimmäisen painikkeen (se, jossa on iso suurennuslasi, ”Select single checks”) klikkaa sitä.

Seuraavaksi luomme ja tallennamme Preflightiin testin, joka herjaa, jos kuvan resoluutio on muu kuin 200 dpi. (Meitä tosiasiassa tietysti kiinnostavat enemmän tilanteet, joissa kuvan resoluutio on alle sen. Mutta liian isotkin kuvat kasvattavat turhaan tiedoston kokoa ja voivat vihjata siitä, että tiedoston tekijä ei ole muutenkaan muistanut säätää asetuksia erikseen tätä nimenomaista julkaisua varten.)

Klikkaa oikean yläkulman Options-valikko auki, sieltä Create New Preflight Check.

Kirjoita vasempaan yläkulmaan ilmoitus, joka kertoo, millaisesta virheestä on kyse, tässä tapauksessa ”Kuvan resoluutio on muu kuin 200 dpi”. Älä siis käytä mitään neutraalia tekstiä ”Kuvan resoluution tarkistus” tai ”Kuvan resoluutio (200 dpi)”, tai et myöhemmin ole enää varma, ilmoittiko tarkistuksesi virheestä vai virheettömyydestä. (Tämä on varsin tyypillinen epäselvyys monissa Preflightin oletustarkistuksissa.) Voit halutessasi kirjoittaa alla olevaan kenttään (”When it does not fire…”) tekstin, joka annetaan, kun virhettä ei löydy. Kirjoita myös alla olevaan ”Explanation for this check” -kenttään tarkempi selitys, esimerkiksi ”Jonkin tiedostosta löytyvän rasterikuvan resoluutio on alle tai yli 200 dpi”.

Acrobat Preflight: Uuden tarkistuksen luominen (Create New Preflight Check)

Tässä tapauksessa pidempi selitys ei ehkä ollut ihan välttämätön, mutta yleisesti on hyvä varmistaa aukisanoituksessa, minkälaisia oletuksia käyttötarkoituksesta olet tehnyt. Voisihan olla, että testin asettaja on oikeasti laittanut sen tarkistamaan tiedoston vain liian pienten kuvien varalta eikä ole otsikossa tajunnut varautua muuhunkin käyttösyyhyn.

Alempana ikkunassa on joukko ruksittavia lisävalintoja. Koska kyse on painotiedoston tarkistamisesta, riittää, että näistä on valittuna kohta ”Page contents”.

Oikealla ylhäällä on kaksi alasvetovalikkoa, Group ja Property. Käytännössä Group on pelkkä Property-listan filtteri, jolla voit rajoittaa listausta ja löytää haluamasi kohdan Property-listasta nopeammin. Group siis EI ole mikään paikka, josta valitsisit jonkin ”tallennuskohteen” uudelle testillesi.

Valitse (Group: Image ja) Property: ”Alternate image resolution”. Klikkaa rivin päälle ilmestynyttä painiketta Add. Huomaa, että nyt siis määrität, millainen on virheellinen kuva, joten valitse vertailuoperaattoriksi ”unequal to” ja kirjoita Number-kenttään 200. (Halutessasi voisit lisätä alle myös marginaalin, joka sallii pienen heiton. Tämä voi olla järkevää, jos saat toistuvasti aineistoja, joiden tarkkuus on esimerkiksi 180 dpi.)

En tiedä, oletko tottunut käyttämään taitossasi 1-bittisiä bittikarttakuvia (niistä voisi tehdä kokonaan oman postauksensa…), mutta jos et, on tärkeää huomioida, että 1-bittiset kuvat painetaan vektorien tapaan reippaasti normaaleja rasterikuvia suuremmalle resoluutiolle eli 600-1200 dpi:lle. Koska emme halua tässä yhteydessä Acrobatin herjaavan tällaisen kuvan ylisuuresta resoluutiosta, lisäämme perään toisen ehdon: ”Bits per component” is ”greater than” ”1”.

Klikkaa vielä ok.

Preflight: Rasterikuvan resoluution tarkistamisen asetukset

Nyt oma tarkistuksesi on tehty… mutta missä se on? Se hukkuu yli sadan muun tarkistuksen listan keskelle jonnekin.

Tarkistukset on luokiteltu aiemmassa ruudussa esiintyneen Groupin mukaan, joten avaa alavalikko Image ja etsi sieltä nyt luomasi uusi tarkistus. Klikkaa sen otsikkoriviä, ja oikeaan reunaan avautuu paitsi komento Edit myös pieni alaspäin osoittava nuoli. Klikkaa nuolta ja valitse tarkistuksellesi päälle ”Favorite”.

Koko listan yläpuolella näet alasvetovalikon, jossa luultavasti tällä hetkellä lukee ”Show all”. Vaihda sen asetukseksi ”Favorites”. Nyt koko pitkä lista vaihtuu vain tuohon äsken yhdeksi suosikiksesi merkitsemääsi tarkistukseen. (Jos listalta löytyy jo ennalta muita tarkistuksia, joita et tarvitse, käy äskeiseen tapaan vaihtamassa niiltä ”Favoriten” tilalle ”No favorite”, ja ne katoavat suosikkien listalta.)

Kun olet lisännyt kaikki loputkin tarkistukset tuonne, voit jatkossa vain tuplaklikata kutakin niistä vuorollaan ja nähdä nopeasti, onko auki olevassa tiedostossa jotakin vikaa.

Loput tarkistukset

Kun olet tallentanut yleisimmin tarvitsemasi tarkistukset Favorites-listaan, löydät ne helposti muiden joukosta. Tuplaklikkaamalla tarkistusta ohjelma esittää tuloksen. Jos ohjelma löytää virheen, klikkaa ”show”-painiketta, ja Acrobat siirtyy tiedostossa virheellisen kohdan luo.

Nyt kun käyttöliittymä on käyty läpi, loppujen tarkistusten asetukset voidaankin käydä ihan tekstimuodossa. Voit tallentaa ne Acrobatin Preflightiin suosikiksesi kuten edellä näytetyn kuvien resoluution tarkistuksenkin.

Teksti sisältää nelivärimustaa

  • Group: Colors: ”Object uses Black with percentage of” greater than or equal of ”80”
  • Group: Colors: ”Object uses Cyan, Magenta and Yellow with a combined percentage of” greater than or equal to ”1”

Tässä kannattaa huomioida, että tulos vaatii vähän lukemista. Acrobatissa ei ole mahdollisuutta määrittää väritarkistusta erikseen vain teksti-objekteille. Tässä itse tekemässäni kaavassa olen lähtenyt siitä, että jos elementissä on vähintään 80 % mustaa väriä, kannattaa ainakin tarkistaa, onko sen todellakin ollut tarkoitus olla vain 80 % eikä suoraan 100 %. Toki sellaisia tilanteita voi olla, missä tällainen sävy on täysin tahallista.

Jokin elementti ei ole CMYK-väritilassa

Tämä vaatii kaksi eri tarkistusta, koska Acrobat käsittelee kuvat ja muut elementit toisistaan erillään.

Ensimmäinen tarkistus:

  • Group: Colors: ”Object uses CMYK only (no spot colors)” is not true
  • Group: Page description: ”Is image” is true

Toinen tarkistus:

  • Group: Colors: ”Object uses CMYK only (no spot colors)” is not true
  • Group: Colors: ”Object is white” is not true

Tähän jälkimmäiseen kohtaan voi halutessaan laittaa lisäksi ruksin kohtaan Ignore objects outside: ”Cropbox. InDesign nimittäin piirtää leikkuumerkit registration-värillä eikä normaalilla mustalla, mikä saa Preflightin herjaamaan siitä. Niin kauan kuin väriherja kohdistuu vain crop- tai muihin kohdistusmerkkeihin (varsinaisen tulostusalueen ulkopuolella), tästä herjasta ei kuitenkaan tarvitse välittää.

Jonkin elementin total ink ylittää 240 %

Tämäkin vaatii kaksi eri tarkistusta, koska Acrobatin pitää erikseen tarkistaa täyttövärit (fill) ja viivojen värit (stroke):

Ensimmäinen tarkistus:

  • Group: Graphic state properties for fill: ”Total amount of ink for fill” is greater than ”240”

Toinen tarkistus:

  • Group: Graphic state properties for stroke: ”Total amount of ink for stroke” is greater than ”240”

Käytetty fontti puuttuu tiedostosta

  • Group: Font: ”is embedded” is not true

Tässä keskeisimmät tarkistettavat asiat. Luonnollisesti voit tallentaa Acrobatiin monia muitakin testejä – esimerkiksi tarkistaa, onhan värillisen pohjan päälle asetettu musta teksti overprintina tai onko bittikarttakuvan resoluutio vähintään 600 dpi.

Kuvien total inkin tarkistaminen Photoshopissa

Valitettavasti kuvien total inkin tarkistaminen ei Acrobatilla onnistu – tai jos onnistuukin, otan mielelläni vastaan vinkkejänne. Siispä asia on tarkistettava Photoshopissa. Avaa siis PDF-tiedosto Photoshopiin. Muista vahtia avaamisasetuksista, että tiedosto avataan juuri CMYK-väritilassa, vaikka Photoshop ei sitä oletuksena ehdottaisikaan.

Total Ink -arvon katsominen kuvasta Photoshopissa.

Etsi kuvan tummin kohta (halutessasi käyttämällä Thresold-layeria) ja vie kursori sen kohdalle. Vaihda Info-paneelista jonkin värinäkymän asetus (sen pipetin alla on oikeasti pieni nuoli, voit vaihtaa sitä näkymää) muotoon ”total ink”. Tämän merkkinä paneeliin tulee näkyviin summaa merkitsevä kreikkalainen kirjain sigma eli Σ. Kun viet kursorin tummaan kohtaan, näet paneelissa total inkin määrän.

Riittää, että tarkistat asian kuvan tummimman kohdan osalta. Jos luku pomppaa yli 240 prosentin, voit itse pompauttaa tiedoston takaisin sen lähettäjälle kohteliaan huomautuksen kera.

Samassa yhteydessä on myös helppo tarkistaa muitakin tiedoston sävyjä – esimerkiksi sitä, ovatko jonkin logon värit graafisen ohjeistuksen mukaisia. Toki tällöin kannattaa vierellä olla auki total ink -näkymän lisäksi myös CMYK-näkymä.

Tekstin overprintin voit tarkistaa myös viemällä kursorin värillisen taustan päällä olevan mustan tekstin kohdalle ja katsoa sen arvoja. Huomaa, että tällöin total ink väkisinkin nousee yli 100 %:n, koska tekstin sävyn tulisi olla taustaväri + K = 100 %. Eli jos esimerkiksi laatikon tausta on vaaleanpunainen M = 20 %, Y = 20 %, sen päällä olevan oikein tehdyn tekstin kohdalla värin tulisi olla M = 20 %, Y = 20 %, K = 100 %. Muussa tapauksessa teksti saa herkästi ohuet valkoiset reunukset (näin vaalealla taustalla se ei välttämättä edes pistä silmään, mutta mitä tummempi tausta on kyseessä, sitä tärkeämpää overprintin käyttö tekstissä on).

Vielä loppuun muutama erityishuomio

Acrobatin Preflightista on syytä tietää vielä pari juttua aineistoa testattaessa. Ensimmäisen niistä jo edellä kerroinkin, eli että leikkuumerkit tulevat registration-mustalla ja tuottavat herjan ei-CMYK-väreistä. Siitä ei kuitenkaan pidä välittää.

Joskus väriprofiilin liittäminen PDF-tiedostoon mukaan saa Acrobatin herjaamaan siitä, niin kuin kuva muka ei olisi CMYK-väritilassa.

Toinen liittyy PDF-tiedostoon mukaan liitetyn väriprofiilin tuottamiin virheisiin. InDesign CS4:ssä PDF:ää exportattaessa Profile inclusion policy -kohdassa on mahdollista valita neljän eri vaihtoehdon välillä: ”Don’t include profiles”, ”Include all profiles”, ”Include tagged source profiles” ja ”Include all RGB and tagged source CMYK profiles”. En lähde tässä selittämään niiden eroa (muutenkin kannattaa aina kysyä painolta, mitkä speksit he haluavat PDF:lle), mutta kannattaa tietää, että näistä vaihtoehto ”include all profiles” tuottaa Acrobatin Prelightissa oikealla kuvassa näkyvän herjan.

Kuten tekstistä voi päätellä, ”sori, ei ole CMYK:iä vaan CMYK:iä”, ei ole todellinen ongelma. Vaikka nämä yllä ohjeistamani testit auttavatkin löytämään mahdollisia vikoja, vikailmoitukset kannattaa kuitenkin aina lukea ajatuksella läpi.

Toivottavasti koit tekstini hyödylliseksi. Jos haluat täydentää asiaa erityishuomioilla – tai vaikkapa teoriaosuudella tai em. asetusten eroilla Adoben ohjelmien myöhemmissä versioissa – jätä ihmeessä kommenttisi alle.

 

EDIT 14.3.2017: Kiitos sille, jolle kiitos kuuluu: ison osan tässä tekstissä selostamistani asioista minulle opetti Journalistin silloinen AD (nykyinen Aamulehden päätoimittaja) Jussi Tuulensuu. Olen suuren osan graafisesta silmästäni velkaa hänelle. Hänen kreditointinsa jäi tästä aiemmin pois osaksi unohduksena ja osaksi siksi, että tarkoitukseni ei ollut tässä niin ratsastaa hänen nimellään kuin myöskään vastuuttaa häntä tekstin sisällöstä.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

1 kommentti kirjoitukseen “Kuinka tehdä sanoma­lehti­paperille sopiva PDF-tiedosto?”

  1. Ville Laasonen sanoo:

    Ennen vanhaan sanottiin, että ei profiileja mukaan pdf-tiedostoon. Sen enempiä ei asiaa yleensä selitelty, mutta voisiko ainakin osasyynä olla tuo, että Prefight herjaa niistä?

    InDesignin export-ikkuna tykkää kanssa aina näyttää varoituskolmiota, mutta se usein häviää kun vain muuttaa jotain satunnaista asetusta.